Olin maatalousharjoittelussa Syrjälän tilalla touko-heinäkuussa 2022. Kevään ja alkukesän töihin kuuluu tilalla paljon laidunaitojen tekoa. Aitojen teossa on iso työ: pylväät pystytetään rautakangen ja lekan avulla, ja niihin vedetään rautalanka ja sähkönauhat. Metsä- ja luonnonlaitumien laidoille pylväät kannetaan jalan. Tilan pylväät tehdään itse kuusennäreistä, eikä niissä käytetä puunkyllästeitä.
Aitojen teko on kuitenkin vaivan arvoista, koska se mahdollistaa karjan pääsyn laitumelle. Emot ovat laitumilla vasikoidensa kanssa, ja myös tilan kaksi siitossonnia pääsevät laiduntamaan lauman mukana. Laiduntaminen hyödyttää monin tavoin sekä laiduntavia eläimiä että ympäröivää luontoa.
Naudoille laumassa laiduntaminen tarjoaa lajityypillisen ympäristön, jossa ne voivat elää niin hyvää naudan elämää kuin mahdollista. Eläimet liikkuvat enemmän kuin pihatossa, mikä on hyväksi niiden terveydelle monella tapaa. Vasikoilla on tilaa juosta porukalla sydämen kyllyydestä – ne harjoittelevat laumassa liikkumista ja pakenemista leikkimällä juoksuleikkejä yhdessä.
Kuva: eläimiä peltolaitumella
Syrjälässä useimpien peltolaidunlohkojen yhteydessä on metsälaidunala, johon eläimet voivat halutessaan vetäytyä suojaan auringon paahteelta tai rajummilta sateilta. Vaihteleva maasto tarjoaa monipuolista liikuntaa, ja kiviset kohdat kuluttavat sorkkia luonnollisesti. Metsä- ja luonnonlaidunalueet tarjoavat eläimille myös lisävalikoimaa kasvikattaukseen: eläimet syövät vadelmaa, maitohorsmaa, vuohenputkea, pajua, pihlajaa…
Kuva: eläimiä metsä/luonnonlaitumella
Laiduntavan karjan tärkeä tehtävä on ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Syrjälässä pesii esimerkiksi paljon haarapääskyjä, jotka metsästävät hyönteisiä laidunpeltojen yllä. Aiemmin haarapääsky oli tuiki tavallinen maaseudun lintu, mutta karjatilojen ja laidunten väheneminen on tehnyt siitä vaarantuneen eli uhanalaisen lajin.
Kuva: haarapääsky?
”Haarapääskyt pesivät ja lepäävät tilan rakennuksissa.”
Metsälaitumet ja niityt ovat luonnon monimuotoisuudelle erityisen arvokkaita, sillä näitä perinnebiotooppeja on nykyisin hyvin vähän. Vielä 1900-luvun alussa puolet Keski-Suomen metsistä oli laidunnettuja, ja myös niittyjä oli runsaasti, mutta nykyään eläimet laiduntavat lähes pelkästään viljellyillä pelloilla. Lisäksi karjatiloja on paljon harvemmassa kuin aiemmin; enimmillään tiloja on ollut kolmikymmenkertaisesti nykymäärään nähden. Perinnebiotooppien hyönteisistä, linnuista ja kasveista iso osa onkin nykyään uhanalaisia.
Laiduntaminen muokkaa ympäristöä kolmella tavalla: eläinten syömien kasvien, maan tallaamisen sekä eläinten jättämän lannan kautta.
Kuva: lehmänläjä.
Kuvateksti: Lehmänläjät tarjoavat ravintoa kymmenille hyönteislajeille, jotka puolestaan ruokkivat maatalousympäristön lintuja kuten haarapääskyä, kottaraista ja kiurua.
Laiduntaminen muuttaa olosuhteita sopiviksi kasvilajeille, jotka muuten eivät metsässä tai aukealla pärjäisi. Syöminen ja tallaaminen verottaa korkeita ja rotevia kasveja, jolloin valoa ja lämpöä riittää matalammille ja hennommille metsän ja niityn kasveille. Eläinten sorkat myös rikkovat maata, ja nämä paljaat maalaikut ovat tärkeitä joillekin kasveille ja hyönteisille. Metsälaidunta ja niittyä on Syrjälässä yhteensä noin kuusi hehtaaria.
Kuva: kevätlinnunherne.
Kuvateksi: Kevätlinnunherne kukkii Syrjälän luonnonlaitumella toukokuussa 2022.
Kuva:
valkolehdokki. Kuvateksti: Valkolehdokki viihtyy yhdellä Syrjälän metsälaidunalueella. Se on vaarantuntu ja rauhoitettu.
Lähteet:
Eläintieto.fi: Laidunnus edistää eläinten hyvinvointia ja lisää luonnon monimuotoisuutta.
https://www.elaintieto.fi/blogi/laidunnus-edistaa-elainten-hyvinvointia-ja-lisaa-luonnon-monimuotoisuutta/
Elämää pellossa – Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus.
Teksti: Lauri Punamäki. Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden agrologiopiskelija Jyväskylän ammattikorkeassa Saarijärvellä.